Noh, kokeillaas!
Eli hei! Minä olen Heidi ja olen neulootikko. Tätä pakonomaista tarvetta on todistamassa puolison lisäksi 3 lasta, joista nuorin vasta kuukauden ikäinen.
Long story short. En ole IKINÄ ollut käsityöihminen. Itseasiassa olen aina luullut että neulominen on minulle fyysisesti mahdotonta käteni synnynnäisen vian takia. Koulun käsityöntunneillakaan minun ei tarvinnut opetella. Virkkasin pannulappuja.
Aina silloin tällöin vuosien varrella saatoin ostaa puikot ja kerän lankaa. Ei tullut mitään. Luovutin. Puolisolle kaksi vuotta sitten aloitetut villasukan varret lojuvat edelleen jossain.
Kunnes sitten tuli lokakuun alku vuonna 2015. Kaupassa haahuilessani satuin eksymään lankahyllyille. Haluaisin kokeilla neuloa tulokkaalle hatun. Ostin kerän merinovillaa ja puikot. Hitaasti mutta varmasti etenin työn kanssa.
Siksak-myssystä tuli iso, mutta myssy se kuitenkin oli! Olin onnistunut. Seuraavaksi hypättiinkin jo kohti tuntemattomaa ja aloin neulomaan Ravelrystä löytyvää Aviatrix-myssyä englanninkielisillä ohjeilla. Hattu onnistui hyvin. Tämän jälkeen näitä samoja hattuja syntyi kaksi lisää. Seuraavana oli vuorossa vauvan villahousut ja villatakki.
Sitten iskin sen suurimman mörön kimppuun. Villasukkiin. Kantapään tehtyäni onnistuneesti, rupesin jo iloitsemaan epäuskoisesti. Minähän osaan! Syntyivät Kettukarkkisukat. Tämän jälkeen olen saanut tehtyä vihdoin ne puolison villasukatkin. Myös lapset ovat saaneet sukkansa. Neuloin elämäni ensimmäiset kirjoneuleet.
Onnistumisen riemu on ajanut vaan eteenpäin ja into neulomiseen ei kadonnut kuopuksen syntymänkään jälkeen. Liityin Facebookissa Voihan Villasukka! -ryhmään ja siellä pursuavat ideat ja kuvat antavat jatkuvaa inspiraatiota luomaan uutta.
Tervetuloa siis matkaan! Jatketaan seuraavaksi uusilla postauksilla!
-H
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti